
Kyllä, taido on aito japanilainen budolaji ja sen harrastaja, "taidoka", on myös "budoka".
Taidon kehittäjä Seiken Shukumine harjoitteli karaten alkumuotoa okinawa-te:tä, josta kaikki karatetyylit ovat lähtöisin. Shukumine kehitti ennen taidon kehittämistä oman karatetyylin, gensei-ryu:n. Taido ei kuitenkaan ole karatea, vaikka sillä on samat juuret kuin karatella.
Taido ei ole varsinainen itsepuolustuslaji, vaan kamppailu-urheilujaji. Taidossa oppii kuitenkin jossain määrin keinoja fyysiseen itsepuolustukseen. Varsinaista itsepuolustusta opetetaan Kotkan Taidossa Yuishinkai karatessa.
Taido on kamppailu-urheiluajina erinomaista kuntoilua. Taidon alkeiskurssilla kohotetaan kurssilaisten kuntoa asteittain erilaisin harjoituksin. Kunto kasvaa tasaiseen tahtiin,
koska taidotekniikoiden hallinta vaatii koko kehon käyttöä.
Esim. normaali kahden minuutin taido-ottelu on liikkumisesta johtuen erittäin rankka.
Tästä syystä ottelua harjoitellaankin yleensä lyhyemmissä
"erissä", jotta harjoitusvastustajia voidaan vaihtaa ottelijoiden
liikaa väsähtämättä.
Hyväkuntoisena kaikki liikunta on miellyttävämpää. Taidostakin saa enemmän irti jos jaksaa pitää huolta omasta kropastaan taidoharjoitusten ulkopuolellakin. Huippu-urheilijakuntoiset taidokat tekevät, muiden lajien harrastajien mukaisesti, omia harjoituksia ohjattujen taidoharjoitusten lisäksi.
Taidossa
on viisi virallista kilpailumuotoa, joista kolme on joukkuelajia. Liikesarjoissa
ja ottelussa kilpaillaan yksin ja joukkueen kanssa. Lisäksi taidossa
on "tenkai" niminen laji, jossa kuusihenkinen joukkue tekee 1 vastaan
5 näytösottelun.
Kilpailuihin osallistuminen ei ole pakollista. Suurin osa taidokoista ei ikinä kilpaile, eikä sillä ole merkitystä vyöarvoihin, kuten joissain muissa lajeissa. Kotkan Taidossa on ollut paljon menestyneitä kilpailijoita maajoukkue-edustajiin ja MM-mitalisteihin asti.
Taidon
kilpaottelussa käytetään hyökkäyksinä lähinnä
lyöntejä ja potkuja. Iskupinta-aloina käytetään mm.
nyrkkiä, kämmensyrjää, kyynärpäätä,
päkiää, kantapäätä ja polvea. Puolustavia tekniikoita
on torjunnat, väistöt ja suojaukset, jotka kuuluvat taidossa osana
hyökkääviin perustekniikoihin. Taidoon kuuluu lisäksi
heittoja, kaatoja ja hallintaotteita. Oikeanlainen liikkuminen on myös
tärkeä osa taidoa ja se voidaan laskea tekniikaksi.
Vyöt
kuuluuvat moderneihin budolajeihin ja ne kertovat opettajille harjoittelijoiden
tasosta. Leireillä ja kisoissa taidokat voidaan jakaa vyöarvojen
mukaan eri ryhmiin. Kotkan Taidossa ryhmäkoot ovat kohtuullisen kokoisia,
joten harjoittelijat saavat oman tasoista opetusta vyöarvosta riippumatta.
Opettajat tuntevat kaikki oppilaansa. Harjoituksissa päämääränä
on taidon monipuolinen osaaminen, ei vyökokeisiin harjoittelu. Vyökokeissa
käydään vain vuoden, parin välein.
Taidovöiden värit on: valkoinen (7 kyu), sininen (6-5 kyu), vihreä (4-3 kyu), ruskea (2-1 kyu) ja musta (1 dan - ...).
Ei
liity. Harjoitusten alussa luvataan kumarruksella tehdä hyvät harjoitukset
niin muille kuin itsellekin. Harjoitusten lopussa kiitetään paikalla
olleita harjoituksesta. Pesäpallossa kokoonnutaan kotipesälle ja
jääkiekossa keskiviivalle kiittämään muita. Taidossa
se tehdään rivissä, eikä siinä sen enempää
mystiikkaa ole.
Osa
taidon tekniikoista voi ulkopuolisista näyttää siltä,
että niissä pitää olla ballerinan ranka. Taidossa ei kuitenkaan
suurimmassa osassa tekniikoita tarvita erityistä venyvyyttä. Esim.
pään korkeudelle tehtäviä potkuja ei liiemmälti ole.
Lantion ja jalkojen lihakset ja nivelet kuitenkin tarvitsevat yleensä
kaikilta alkeiskurssilaisilta lisää venyvyyttä. Se ei ole kuitenkaan
este harrastukselle, vaan pikemminkin jokaisen oma haaste.
Voit
aloittaa taidon. Alkeiskursseilla vain joka kymmenes osaa kuperkeikan, ja
hänkin osaa sen yleensä väärin. Kuperkeikat eteen ja taakse,
sekä kärrynpyörän oppii lähes kaikki. Voltteja ja
puolivoltteja oppi harvemmat vuosienkaan päästä, eikä
se vaikeuta taidon harrastamista.
Suurin osa suomalaisista on huonokuntoisia, niin myös taidon alkeiskursseille tulevista. Mukana on tietenkin myös hyväkuntoisia, mutta kurssilla löydetään jokaiselle oma tekemisen tahti. Tärkeintä on halu oppia uutta ja motivaatio sen oppimiseen.
Taido ei ole sen vaarallisempaa kuin mikä tahansa liikunta. Taidossa loukkaantuneiden määristä ei ole tilastoja, mutta sitä voi esim. verrata tilastoissa esim. karateen. Karatessa sattuneiden vammojen lukumäärä suhteutettuna harrastettuihin tunteihin on suurinpiirtein sama kuin pesä- ja lentopallolla. Esim. suunnistuksessa, judossa ja squashissa tapahtuu kaksinkertainen määrä loukkaantumisia karateen verrattuna. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:4, Tapaturmatilanne 2002, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ja niiden torjuntatyö)
Kaikki taidoharjoitusten vetäjät ovat käyneet eri asteisia Suomen Taidoliiton opettajakoulutuksia, jotka ovat yhdenmukaisia Suomen Liikunta ja Urheilun koulutuksen kanssa.
Taidossa ei yleensä käytetä suojuksia. Osuma-alue, suurin piirtein takin ala, on kohtuullisen turvallinen alue tehdä voimakkaita, hallittuja tekniikoita. Japanilaiset käyttävät rintapanssareita ja japanilaiset naiset myös kypäriä. Suomalaiset ovat kuitenkin karsastaneet suojien käyttöä, vain harva käyttää edes alasuojia kilpailuissa. Harjoituksissa saa tietenkin käyttää haluamiaan suojuksia, mutta vain säärisuojista on käytännössä hyötyä. Niillä voi kesällä yrittää estää mustelmien syntymistä jalkoihin.
Taidon
kehittäjällä on ollut yhtenä ajatuksena koko elämän
läpi harrastettava laji. Taidon harjoittelu aloitetaan yleensä nuorena
ja nopeana. Silloin opetellaan nopeita väistöjä ja korkeita
hyppyjä. Ihminen hidastuu ja heikentyy väistämättä
iän myötä. Tämä on otettu taidossa huomioon ja liikesarjoissa
olevat tekniikat on osittain jaoteltu ihmisen kehityksen mukaan. Vanhempana
opiskellaan hitaampia ja pienempiä liikkeitä. Taidossa on mm. taijia
("kiinalaista aamuvoimistelua") muistuttavia liikesarjoja, joilla
pyritään vaikuttamaan harrastajan terveyteen ja joita pystyy vanhanakin
tekemään.
Taidon ottelu ei ole varsinainen täysikontaktiottelu, jossa vastustajaa yritettäisiin vahingoittaa, joten loukkaantumisia tulee erittäin harvoin. Tämä vaikuttaa suoraan vanhentuvan taidokan mahdollisuuksiin harrastaa lajiaan. Nuorena rikotut nivelet, selät ja päällä vastaan otetut osumat kostautuisivat vanhana, joten harrastus pyritään pitämään terveenä alusta asti.
Etusivulle :: http://www.taido.org/kotka/ :: Päivitetty 8.8.2008